Nyt syksyllä vesiliirto on jälleen jatkuva uhka. Kun tielle kertyy vettä ja renkaat ”kelluvat”, kuljettajat joutuvat nopeasti paniikkiin. Tässä kerrotaan, mitä voit tehdä, jotta autosi pysyy hallinnassa rankkasateessa.
Miten vesiliirto tapahtuu?
Vesiliirto eli aquaplaning on ilmiö, jota esiintyy märillä teillä: Ajoneuvo menettää kosketuksen renkaiden ja maanpinnan välillä, eikä se ole tilapäisesti enää hallittavissa. Tämä tapahtuu, koska kohonnut vedenpinta aiheuttaa renkaan eteen eräänlaisen keula-aallon, joka ei pääse valumaan pois riittävän nopeasti. Myös renkaan kulutuspinnan urat täyttyvät kokonaan vedellä; ”pitoa” ei enää ole, ja jopa ESP ja ABS epäonnistuvat tällaisessa tilanteessa.
Missä vesiliirto tapahtuu?
Jotta kuljettajia voitaisiin suojella vesiliirtymiseltä, moottoritiet ja päätiet on yleensä suunniteltu siten, että vesi pääsee valumaan pois tien pinnalta mahdollisimman nopeasti. On kuitenkin olemassa tyypillisiä paikkoja, joissa aquaplaning voi tapahtua nopeasti, kuten tunnelit, joihin vesi voi helposti kerääntyä. Myös mutkista voi tulla vaarallisia, jos niihin kertyy vettä. Varovaisuutta suositellaan myös hyvin leveillä teillä, kuten monikaistaisilla moottoriteillä. Täällä veden valuminen pois kestää erityisen kauan. Toinen vaara ovat tiet, jotka kulkevat suoraan kallio- tai vuorenrinteitä pitkin: Rankkasateella ne muodostavat käytännössä vesireitin laaksoon.
Vinkki 1: Tarkista kulutuspinnan syvyys ja rengaspaineet
Yksi ennaltaehkäisevä toimenpide vesiliirtoa vastaan on renkaiden säännöllinen tarkastus. Renkaan kulutuspinnan urien tehtävänä on muun muassa imeä tienpinnan vettä ja luoda näin kontakti renkaan kumin ja tien välille. Jos kulutuspinnan syvyys on liian matala, vedellä on vähemmän tilaa – aquaplaning tapahtuu nopeammin. Varmista siksi, että renkaissasi on riittävä kulutuspinnan syvyys. Määrätty 4 mm:n vähimmäisprofiilisyvyys on ehdoton vähimmäissyvyys, mutta tässäkin tapauksessa renkaiden pito voi heikentyä huomattavasti.
Myös rengaspaine vaikuttaa vesiliirtoriskiin. Kevyemmät renkaat kelluvat helpommin, mikä suosii vesiliirtymistä. Säännölliset rengaspaineiden tarkistukset ovat siksi olennaisen tärkeitä akvaplaningilta suojautumiseksi.
Vinkki 2: Hidasta vauhtia
Akvaplaningin riski on sitä suurempi, mitä nopeammin auto ajaa märällä tienpinnalla. ADAC:n (Saksan autokerhon) testit ovat osoittaneet, että vesiliirto tapahtuu nopeudella 75-85 km/h, kun veden syvyys on 7 mm ja kulutuspinnan syvyys 8 mm. Koska hyvin harvat ajoneuvot ajavat uusilla 8 mm:n renkailla ja veden syvyys voi paikoin nousta helposti yli 7 mm:iin, nopeus on syytä pitää selvästi alle 80 km/h kovalla sateella. Tietenkin nopeus on myös sovitettava näkyvyysolosuhteisiin ja säilytettävä riittävä etäisyys edellä ajavaan autoon.
Vinkki 3: Aja valppaasti
Varo ensimmäisiä merkkejä vesiliirtymisestä: Näetkö taivaalla matalalla roikkuvia mustia pilviä ja ensimmäiset paksut sadepisarat, jotka satavat tuulilasillesi? Älä odota, kunnes renkaiden ja tien välinen kontakti katoaa, vaan jarruta välittömästi rankkasateessa. Vesiliirto näkyy myös veden äänenä ja moottorin kierrosluvun kuultavana muutoksena. Erityisen varovainen kannattaa olla sellaisissa paikoissa, joihin vesi kerääntyy helposti, jolloin vesiliirto voi tapahtua nopeasti. Näin on esimerkiksi tunneleissa, mutkissa ja hyvin leveillä teillä.
Vinkki 4: Oikea käyttäytyminen vesiliirron aikana
Jos ohjaus tärisee ja auto ei yhtäkkiä enää reagoi suunnanmuutoksiin ja jarrutuksiin, olet jo joutunut vesiliirron kohteeksi. Nyt on aika reagoida oikein: Pidä molemmat kädet koko ajan ohjauspyörällä. Jarruttamisesta ja ohjaamisesta on syytä pidättäytyä, sillä renkaat kelluvat nyt joka tapauksessa. Jos ajoneuvo kuitenkin saa jälleen kosketuksen tiehen, paikallaan olevat tai vääntyneet renkaat voivat nopeasti aiheuttaa luiston. Siksi on tärkeää, että pidättäydyt jarruttamasta, jotta renkaiden ja tien välinen vesikalvo voi hitaasti haihtua.
Lähteet:
https://www.adac.de/
http://auto-tipp.eu/
